Petter Forsströmin lempinimi Kalkki-Petteri kuvastaa hyvin hänen kansanomaista ja -läheistä luonnettaan. On olemassa lukemattomia kertomuksia siitä, miten vuorineuvos hoiti yksittäisten, apua tarvitsevien ihmisten asioita. Mutta yhtä lailla häneen sopi patruuna-käsite. Hän oli Suomen teollisuuden viimeisiä patruunoita, patriarkka sanan todellisessa merkityksessä.
Hänen mielenkiintonsa ulottui hänen henkilökuntansa yksityiselämään ja vapaa-aikaan. Jo 1920-luvlla kalkkitehdas alkoi rakennuttaa asuntoja ja tukea niitä työntekijöitä sekä virkailijoita, jotka itse rakensivat omakotitaloja. Vuodesta 1930 lähtien Virkkalassa oli sairaala, jonka lähes kaikki menot kalkkitehdas maksoi.
Forsströmin johtama Lohjan Kalkkitehdas osallistui Lohjan seudulla kaikkeen mahdolliseen. Se muun muassa omisti sähkölaitoksen ja sahoja, perusti kouluja ja sairaaloita, rakensi asuntoja, tuki urheilua sekä virkistys-, martta- ja partiotoimintaa. Sekä Petter että Margit Forsström arvostivat hyvin paljon marttatoimintaa. Vuorineuvoksen mielestä avain perheen hyvinvointiin oli vaimon esiliinan taskussa ja siksi oli syytä valistaa perheenemäntiä kotona tarvittavissa taidoissa. Kalkkitehdas rakennutti kaksi marttatupaa, ensimmäisen Virkkalaan 1930-luvun alussa ja toisen Fatjaan 1960-luvun alussa.
Petter Forsström oli aina vakuuttunut siitä, että koulutus oli yksi tärkeimmistä peruskivistä, joille nuori ihminen saattoi rakentaa elämänsä. Siksi hän jo vuonna 1927 perusti Lohjan kalkkitehtaan konepajakoulun, Lohjan seudun ensimmäisen ammattioppilaitoksen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sama ajattelutapa synnytti toisenkin ammattikoulun. Henkilökunnan vapaa-ajan viettoa varten luotiin Pähkinäniemen kansanpuisto tanssilavoineen, ravintoloineen ja venelaitureineen. Niiden ohella kalkkitehdas rakensi urheilukentän ja uimalaitoksen. 1940-luvulla rakennettu klubitalo juhlasaleineen oli suurin sijoitus henkilökunnan vapaa-ajan harrastuksia varten.